Kun koulusta jäikin paha maku suuhun
Tämä kirjoitus on ylistys sinulle, joka päätät peruskoulusi tai lukiosi ja joidenkin mielestä et onnistunut ihan toivotulla tavalla. Ehkä vanhempasi, sukusi ta opettajasi ovat saaneet sinut uskomaan, että olet epäonnistunut, laiska tai tyhmä ja todistuksesi nyt “todistaa” sen. Voin kertoa sinulle, että totuus ei voisi olla kauempana tästä.
Sinä et ole epäonnistunut. Oppilaitos, sen johtajat ja opettajat ovat epäonnistuneet. Kaikki nämä vuodet sinä istuit siellä, mutta kukaan heistä ei ole kiinnostunut oppimaan sinulta mitään. Sillä toisin kuin koululaitos yrittää uskotella, emme syntyneet tänne toistamaan toisten ajatuksia ja havaintoja, vaan tekemään omamme. Löytämään uutta, muuttaaksemme maailmaa ja tapoja. Sinä olet syntynyt tähän maailmaan täysin ainutlaatuisena yksilönä, jolla on uniikit taidot ja kyvyt. Toit syntyessäsi tähän maailmaan jotain sellaista, mitä täällä ei ole ennen nähty. Kysyikö yksikään opettaja sinulta, mitä se voisi olla?
9 vuotta sitten astuit innoissasi ekalle luokalle varustettuna sillä palavalla oppimisen innolla, millä jokainen meistä tänne syntyy. Kun kyynelehtien jätimme nämä pienet lapset peruskoulun oville, ilmassa oli valtava lupausten tuntu. Mutta miten kävi? Koulusta ei tullut taitojesi kirkastamisen paikka vaan vankila. Sen sijaan, että olisit saanut oppia asioita, jotka kiinnostavat sinua ja olisivat vieneet sinun elämäntehtävääsi eteenpäin, sinut istutettiin alas ja alkoi 9 vuoden yksinpuhelu. Koulu ei ollutkaan yhtään sitä, mitä odotit. Sinä olitkin vain nappula, joka otettiin sisään ohjelmoitavaksi. Yksi tuhansista pikkuroboteista, joita valmistellaan hyödyllisiksi osiksi liukuhihnalle, joka pyörii elämäsi seuraavat 50 vuotta. Mutta eihän siitä ole elämässä kyse, sinä vielä sisälläsi muistit sen. Niinpä pikku hiljaa palosi sammui. Sinussa alkoi ehkä kyteä katkeruus, ehkä vihakin systeemiä kohtaan. Istuit vuosikausia opettajien kanssa, jotka kävivät yksinpuhelua tajuamatta kertaakaan sanoa ”Oi anteeksi!! Olen puhunut nyt itsekkäästi vain omista asioistani koko ajan, mitä SINULLE kuuluu??”. Koulun suurin rikos on se, että se tappaa ihmisen tärkeimmän ominaisuuden, oppimisen ilon.
Korona laittoi meille hengityssuojat suumme eteen, mutta teillä on ollut suukapulat kaikki nämä vuodet. Opettajia ei ole kiinnostanut (ja parhaimmillekaan opettajille ei ole annettu aikaa kuulla), mitä mielenkiintoisia kysymyksiä sinun päässäsi liikkuu. Tehtäväksesi jäi kuunnella. “Älä puhu, älä ajattele, vaan kuuntele ja toista sanasta sanaan se, mitä olen puhunut”, on se mistä koulu parhaiten palkitsee. Näin he varastivat tulevaisuutesi kannalta kriittisimmät oppimisen vuodet. Kaikki nämä vuodet kasvaessasi lapsesta nuoreksi olisit voinut löytää turvallisen aikuisen vieressä oman intohimosi ja kehittyä lupaavaksi mestariksi asioissa, jotka ovat sinun sydäntäsi lähellä. Tuo elämän todellinen ja ainoa tärkeä työ jäi sinulle nyt tehtäväksi peruskoulun jälkeen.
Koululaitos riisti sinulta 9 vuotta ja käytti ne ohjelmointiisi. He tunkivat kurkustasi alas edellisten sukupolvien ajatukset. Näin estetään yhteiskuntien kehitys. Tehdään ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella itse. Miksi kukaan haluaisi sitä, ihmettelet. Ehkä siksi, että näin pidetään pystyssä mm. vallitsevat valtarakenteet ja hyvinvoinnin jakautuminen. Ehkä siksi, että koulutuksen rakenteista päättävien ihmisten paikoilla istuvat ne, jotka menestyivät koulussa itse aikanaan parhaiten eli he ovat hylänneet oman ja originellin ajattelun aikaa sitten. He eivät edes tajua jatkavansa ohjelmointia. Kaikki vapaampi ajattelu tuntuu heistä pelottavalta, sekavalta ja radikaalilta. He eivät edes tajua suurta rikostaan sinua ja sukupolveasi kohtaan.
Jos katkeroiduit vuosien kuluessa koulun penkillä, en haukkuisi sinua laiskaksi tai tyhmäksi, en kurtistelisi sinulle kulmiani tai lähettäisi vanhemmillesi pettyneitä Wilma -viestejä. Ylistän sinua ja sisäistä tietoasi siitä, että tässä koulutuksessa on jotain pahasti pielessä. En ihmettele yhtään, että suljit korvasi opettajien paasaukselta ja etsit edes jotain, missä saat olla se, kuka sinä olet. Jossain missä mielesi, taitosi ja mielikuvituksesi saa lentää. Pakenit ehkä pelien maailmaan tai kuuntelemaan suosittuja blogaajia, ehkä käperryit sänkyysi omiin ajatuksiisi, yksinäisyyteen. MINÄ PYYDÄN ANTEEKSI oman sukupolveni ja koululaitoksen puolesta, että emme auttaneet sinua etsimään sitä inspiraation, ilon, valon ja viisauden siementä, jonka kanssa JOKAINEN meistä on syntynyt tänne. Se siemen on siellä, jotta sinä voit opettaa meitä! Jotta voit muuttaa maailmaa. Sen siemenen toteuttaminen on samalla se taikasauva, joka tekee sinusta vielä onnellisen.
Me aikuiset olemme tehneet meidän ajattelullamme maailmasta yhden suuren sotkun. Maailma on tulessa. Meidän pitäisi nöyränä ymmärtää, että meillä ei ole vastauksia eikä ratkaisuja, mehän juuri sotkimme asiat. Meidän tapamme on totaalisen väärä. Me TARVITSEMME kipeästi ja pian uusia ajatuksia ja suurta muutosta. Ja tässä uutispommi: Nämä lapset tulivat tänne tehdäkseen muutoksen, eivät tullakseen samanlaiseksi kuin sinä!! Ja koululaitos istutti heidät alas ja katsoi toisaalle, kun viisaus oli heidän edessään.
Joten rakas muutoksen tekijä, peruskoulun ehkä pettyneenä lopettava ihana nuori: Kun saat todistuksesi, älä hetkeäkään usko, että se on mittari siitä, kuka sinä olet. Se on mittari siitä, keitä sinun opettajasi olivat. He epäonnistuivat. Oikean opettajan tehtävä on etsiä lapselle kaikki se tuki ja tieto, mitä lapsi tarvitsee oppiakseen sen, mitä lapsi haluaa oppia. Näin toimitaan jo edistyksellisimmissä kouluissa maailmalla. Tätä ei kukaan sinulle kertonut. Mutta nyt tiedät. Jokunen opettaja Suomessakin olisi jo halukas toimimaan näin, mutta jähmeät rakenteet estävät. Myös nämä opettajat kärsivät ja uupuvat työssään.
Nyt sinulla on loppuelämä aikaa etsiä, kuka olet ja mikä on se lahjasi, joka on jäänyt avaamatta. Älä ahdistu, vaikka sen avaaminen ei ole helppoa kaiken ohjelmoinnin ja yksisuuntaisen kuuntelemisen jälkeen. Minä löysin omani todella myöhään, vasta nelikymppisenä. Lupaan, että jokainen askel sen etsimisessä on paljon mielenkiintoisempaa kuin peruskoulun penkillä istuminen. Sillä nyt olet viimein vapaa! Nyt saat ajatella itse ja kyseenalaistaa, saat luoda taidetta tai mitä ikinä haluatkaan! Mutta kaikista tärkeintä on tämä: Älä koskaan menetä uskoasi siihen, että olet tärkeä!!! Olet viisas ja upea! Numerot todistuksessasi haalistuvat vuosien saatossa ja sinä tulet löytämään oman paikkasi ja loistamaan, kun sitkeästi uskot itseesi, et edelliseen sukupolveen. Onnea siis matkaan rakas nuori! Kiitos, että olet olemassa.
