Hän on Jumalan hengeksi tuleva

Nyt on haasteellinen otsake blogissa. Maailmassa, jossa vuosituhansien viisaimpien kauniit opetukset on väännetty palvelemaan uskonnollisia instituutioita (ei rakkautta), kaikki Jumalaan viittaava on vaikea ottaa vastaan. Se laukaisee voimakkaan uskomusjärjestelmän vastaanottajan päässä. On mahdollista, että joko vihaat, pelkäät, halveksit tai kumarrat arvottomana Jumalaa, riippuen siitä, miten uskonto on ajettu sinuun lapsena sisään. Minulle mikään näistä vaihtoehdoista ei tule Jumalasta. Minulle Jumala merkitsee alkuvoimaa, josta me kaikki tulemme. Jota me kaikki olemme. Jumala on rakkaus. Ja se ei koskaan tee muuta ihmiselle kuin kohottaa ja avaa. Se antaa turvaa ja ohjausta kulkea ihmisenä oudossa ihmisten maailmassa. Jumala ei ole mikään hahmo jossain, jota palvoa tai pelätä. Gurujen ja sen kaltaisen ajattelun aika meni jo ohi. Sinun on aika ottaa vastuu elämästäsi ja kaikesta yhteisestä tällä planeetalla ja tulla Jumalan kaltaiseksi. Rakkaudeksi.

Mutta miksi siis tällainen otsake blogissani. Suoraan sanottuna lauseen laajin tarkoitus avautuu tässä vasta itsellenikin, samalla kun sormet hyppivät jo näppäimillä. Oli vain pakko alkaa kirjoittaa. Kävi nimittäin niin, että koin poikkeuksellisen voimakkaan meditaation aamulla. Vähän niin kuin se kuuluisa Henki olisi tehnyt itsensä hyvin todeksi minussa, ollut erityisen läsnä, hajottaen mieleni ja puhutteli minua suoraan ilman välikappaleita sydämeeni. “Hän on Jumalan hengeksi tuleva”. Tuo lause laskeutui päähäni, kun avasin silmäni päästääkseni kyynelkarpalot vapaaksi. Laskeutui kuin kaunein lumihiutale, hidastettuna, kaiken huomion keskipisteenä, kauneudessaan. Hiljentäen kaiken muun ympäriltään. Hän on Jumalan hengeksi tuleva. Jokainen sana kulki suonissani ympäri kehoani kuin rakkaus itse.

En ole saanut kristillistä kasvatusta ja olen elänyt aikuisuuteen enemmänkin ateistina. Tuonkaltaiset hyvin uskonnollisilta kuulostavat lauseet eivät siis ole lainkaan tapani ilmaista itseäni. Siksi nousin myöhemmin meditaatiosta hieman kummastellen. Mitä tuo lause tarkoitti? Näin siinä päällimmäisenä hyvin egoistisia aspekteja, niin kuin ehkä sinäkin. Kuka ylentää itsensä niin, että on suorastaan Jumalan hengen kantaja? Koska lause nyt kuitenkin tuupattiin minulle, tiesin ettei se ollut egoistinen vaan jotain ihan muuta. Tiedänhän myös, että me olemme osa Jumalaa, mutta se tarkoitti nyt jotain muuta. Annoin lauseen avautua sisälläni. Kuin jonkinlainen hoitava mantra se laajeni ja laajeni, kunnes sain kiinni ja ymmärsin. Ja itkin vielä lisää. Ja paljon.

“Hän” ei ole vain minä vaan Ihminen. Ja kaikki mitä täällä on. Sinä, minä, me kaikki. Jokainen vähänkin hereillä oleva on huomannut, että maailma ja ihminen voi aika hitsin huonosti. Kiihtyvään tahtiin maailmassa tulee paljon pahaa esiin. On korruptiota, väkivaltaisia mielenosoituksia, ihmisten eristämistä toisistaan, poliisiväkivaltaa, karanteeneissa perheväkivaltaa, lajit kuolevat, ihan kaikkea. Maailma näyttää sekavalta ja pahalta. Moni kysyy, missä on hyvä. Voittaako paha?

Tämä lause, jonka sain, oli minulle 100 -prosenttinen vahvistus sille, mitä on käynnissä. Koko maailman sekamelska on tulosta siitä, että Ihminen on prosessissa, jossa Jumalan henki laskeutuu meihin. Se laskeutuu KAIKKEEN. Kaikki, mikä ei ole hyvää, jumalaista, pyhää, on valaistu sillä hetkellä. Siksi me näemme sen. Se on kohdevalaistu. Seuraamme Jumalan hengen laskeutumista. Myös meissä itsessämme. Miten upeaa on se!!

Mitä siis tehdä? Anna hengen laskeutua. Kaikki etenee juuri niin kuin on hyvä ja tarkoitettu. Kaikki on hyvin. Haavakin parantuessaan menee läpi tulehduksen. Jos tulehdusta ei hoideta, haava mätänee. Me emme ole tehneet ihmiskunnnan tulehdustilalle mitään, vaan jatkaneet holtitonta menoamme. Olemme sulkeneet silmämme ja rakastamisen ja rakkaudellisten tekojen sijaan katsoneet realitya telkkarista, napsineet viiniä ja olutta, pelanneet nettipokeria - ja pornoa, shoppailleet, ostaneet isompaa ja isompaa autoa, kalliimpaa laukkua, kiloittain sokeria. Ihan mitä vain, ettei tarvitse katsoa tulehtuneisuutta sisällämme ja ympärillämme. Se mätä on ollut allamme vuosisatoja ja nyt se purskahtaa ulos.

Kaaoksen keskellä tunnen, että paraneminen on hyvässä vauhdissa. Syvimmätkin mätäpaiseet paljastuvat. Niihin on välillä iljettävää katsoa, mutta minä katson, jotta ymmärrän, mitä olen sallinnut valitessani katsoa muualle. Kun olen hyväksynyt maailman ja sen kylmän ohjelmoinnin sellaisena kuin se on. Enää en suostu kollektiiviseen sokeuteen ja teeskentelyyn. Seison valossa ja uskallan olla.

Se tarkoittaa myös, että annan rakkauden huuhtoa itseäni. Se tuo meidän jokaisen omatkin piilotetut kohdat esille. Oletko huomannut, miten ihmiset hajoilevat. Teeskentely ei enää onnistu, kun pyhyys laskeutuu tänne. Kuinka kaunista se oikeasti on. Ihmiset menevät kohti todellista itseään. Annan ja anna sinäkin tuon Alkuvoiman, Jumalan energian puhdistaa. Se tietää kaiken sinusta ja tasapainoisesta tilastasi, sillä se on sinä. Se on rajattoman kyvykäs. Se tarvitsee vain lupasi ja ennen kaikkea valintasi.

Tärkeintä, mitä voin tällä tekstillä välittää on tämä: On aika tehdä tietoinen valinta. Valitsetko avoimuuden, valon ja rakkauden? Kaikkien ei tarvitse. Toisessa vaakakupissa on tunnuksenomaisesti pelko ja erillisyys. Tee oma valintasi. Ja toimi parhaasi mukaan siitä kohdasta. Kutsu Rakkaus avuksi ihan joka aamu päivääsi. Ihminen on erehtyväinen ja tekee “virheitä”. Se on ihan ok. Valinta on tärkein ja pyrkimys siihen. Kukin omalla tavallaan.

Jos valitset rakkauden, tämä on taattu: Sinä olet Jumalan hengeksi tuleva. Ja siinä onnen ja rakkauden kyyneleet ovat karpalon kokoisia. Ja kaikella kärsimyksellä, niin omalla kuin yhteisellä, näkyy silloin sen tarkoitus ja se on täytetty ja loppu.

*****

Jos sait jotain apua tästä viestistä, jaa ja laita se eteenpäin sydämille maailmalla.