Koronapandemia tuli ja teki ihmisestä kauniin
Elämää historiallisena koronavuonna 2020. Viruspandemia tuli ja muutti kaiken koko planeetalla lupaa kyselemättä. Joka päivä tulee uusia toimenpiteitä, määräyksiä ja tilanteita, joita kukaan ei ole aiemmin voinut edes kuvitella. Tämä voi kaikki tuntua ensireaktiona ahdistavalta, mutta oletteko jo nähneet videot, missä italialaiset laulavat serenadeja toisilleen parvekkeilla? Tai missä ihmiset laulavat karanteeneistaan kiitoslauluja sairaanhoitajille ja lääkäreille? Kuvia, missä naapurit tarjoavat kauppa-apua sairastumista pelkääville yksinäisille vanhuksille? Tarinoita, missä nuoret kantavat vanhusten painavia karanteeniostoksia kotiin?
Ihmiset kirjoittelevat tästä epidemiasta kaikenlaista, on salaliittoa, on tarkoituksenmukaista pelon lietsontaa, kontrollivaltaa, pööpöö sitä ja tätä jne. Kummastelen hieman tätä perspektiiviä, sillä minä en näe sellaista! Kaikki, mitä olen nähnyt tästä epidemiasta Suomessa ja maailmalla on oikea tsunami tarinoita siitä, miten se on tuonut ihmisistä PARHAAN esille! Jos joku halusi meidät alistaa jollain viruspelolla, näyttäisi ensi näkemältä että ei ihan putkeen mennyt.
Ihmisissä nousee kriisin keskellä pintaan mitä kaunein ja korkein viba; kiitollisuus, myötätunto, empatia, auttaminen. Ihmiset tarjoavat toisilleen apua tavoilla, joita ei ennen edes osattu ajatella. Ennen ei kehdattu kysellä vierailta tarviiko joku kyytiä, ostosapua, mutta nyt kaikki raja-aidat ovat kaatuneet ja ihmiset saavat näyttää mistä heidät on tehty. Rakkaudesta. Minäkin pysähdyin vanhan papan luo ostarilla, jaloissaan raskas ostoskassi ja kysyin voisinko tarjota hänelle kyydin kotiin. Nyt tällainen tuntui luontevalta. Nyt me saamme olla sellaisia kuin me sisimmässämme olemme ja olen nähnyt sieltä nousevan kaikissa valtavan määrän piilossa pidettyä hyvää.
Ei epidemiaa tarvitse pelätä. Otetaan tilanne vastaan sellaisena kuin se tulee ja käyttäydytään vastuullisesti. Ei sen kummempaa. Alun shokki ja ylireagointi menee kyllä nopeasti ohi kun tajuaa, että ei tässä nyt tehdä muuta kuin hidastellaan uuden taudin kulkua, jotta vakavasti sairastuneet saavat kaikki hyvää hoitoa. Sillä aikaa voi itse lauleskella parvekkeella tai heittää noppaa lasten kanssa.
Koko tilanteen voi myös nähdä luonnon lahjana meille. Kun ostoskeskukset sulkeutuivat, ihmiset ovat rynnänneet metsään. Ei kauhean paha muutos, eihän? Kun lapsia ja heidän kuskivanhempia paikasta toiseen repivät harrastukset on suljettu, perheet joutuvatkin yhtäkkiä istumaan nenäkkäin kotona ja ...jutella. Pelata pelejä, katsoa telkkua yhdessä. Ihan niin kuin 30 vuotta sitten. Ei kauhean paha muutos, vai mitä? Kun itseään ja elämäänsä ei voi paeta shoppailemaan tai baareihin, ihmisten ja pariskuntien on kohdattava ongelmat ja siedettävä ahdistukset, jotka nousevat pintaan ja käsitellä ne. Ei kauhean paha kehitys sekään.
Virus tuli ja teki sen, mitä miljoonat life coachit, meditaatiot, psykiatrit, poliitikot ja verkkokurssit eivät ole pystyneet tekemään. Se pysäytti oravanpyörän ja palautti elämän monille ihmisille takaisin sellaisena kuin se meitä eniten koskettaa. Se toi pakotetun läsnäolon. Sen mitä lapset ovat vanhemmiltaan kaivanneet, puolisot toisiltaan toivoneet ja stressaantuneet työntekijät maanantaisin unelmoineet. Että saisi pysähtyä ja levätä.
Isoja asioita on ehkä jouduttava myös katsomaan silmästä silmään. Monen talous ei kestä kuukauttakaan lomautusta. Yksityisyrittäjän elämä ei kestä äkisti kuukausiksi tyhjentynyttä kalenteria. Monella on raskas sydän. Miten epidemian tästä odottamattomasta puolesta selvitään. Todella toivon, että päättäjämme ymmärtävät, että iso osa kansaa tarvitsee taloudellisia ratkaisuja, joilla autetaan hädän yli. Jos valtiovalta osasi ja halusi pelastaa pankit pankkikriisin vuosina, nyt punnitaan, ovatko kotiäidit, yrittäjät ja kulutusluottoihin kasvatettu ikäluokka heille yhtä arvokkaita. Nyt nähdään, keiden tukena KANSANedustajat ovat. Toivon myös, että kansa näkee ja tekee päätelmät siitä, keihin he voivat luottaa tämän kriisin jälkeen ja minkä tahojen käsiin valta kannattaa antaa. Parhaimmillaan koko valtarakenne voisi mennä sen verran uusiksi, että sitä ajaisi jatkossa vahvemmin arvot, jotka nyt olemme nähneet tärkeimmiksi: myötätunto, empatia ja vastuunkanto. Ei enää vanhuksia unohdettuina vaipoissa ja lapsia psykiatrian kuluttavissa jonoissa, samaan aikaan kun saastuttavaa teollisuutta tuetaan maailman tappiin asti.
En haluaisi olla niissä joukoissa, jotka joutuvat keksimään ratkaisut tämän kriisin selvittämiseksi, sillä tästä voi tulla vaikeaa ja jonkinlaista taistelumentaliteettia tarvitaan. Nuoria ikäpolvia on kutsuttu hemmotelluiksi. Jos näin on, tämä epidemia on ehkä se opettaja, jota kiireiset curling-vanhemmat eivät koskaan pystyneet heille olemaan. Kasvamme epidemian aikana varmasti kaikki monella tapaa vastuullisemmiksi ja se on tervetullut muutos.
Jokainen tilanne on sellainen, minä sen haluat nähdä. Jokainen hetki on sellainen, miten sen käytät. SINÄ olet oman pandemiamuistosi käsikirjoittaja. Anna sen vapauttaa itsestäsi kekseliäisyys, luovuus ja lähimmäisenrakkaus. Paras lahja, minä se voi tuoda mukanaan, on yhteyden rakentuminen takaisin ihmisten välille. Ja se on jo tapahtumassa, monella tapaa. Veikkaisin, että puhelimet ovat soineet normaalia useammin mummoilla ja vaareilla, kun aiemmin muiden kiireiden viemät lapset soittelevat kuulumisia. Surullisia ja koskettavia ihmishenkien menetyksiä tulee tämänkin viruksen mukana, mutta surukin voi yhdistää meitä.
Koronavuonna 2020 tarttuva virus eristi meidät pakon edessä fyysisesti, mutta se yhdisti meidät henkisesti. Pidetään siitä muutoksesta kiinni, kun ovet kodeissa, kaupoissa ja kouluissa alkavat jälleen aueta. Silloin luonto ei katso meihin uudelleen ja lähetä lisää opettajia. Otetaan lahja vastaan tällä kertaa.
*****
Jaa teksti, jos uskot siitä olevan iloa jollekin.
Kuvassa kaksi kotiinsa eristäytynyttä riskiryhmään kuuluvaa, ikäeroa noin 40 vuotta. Tämä koskettaa meitä kaikkia.
