Älä ole yksin

Vaikka me olisimme täällä yksin; sinkkuja, vanhuksia, teinejä tai keitä vaan, joilla ei juuri siinä hetkessä tai elämäntilanteessa ole seuraa, se ei tarkoita, että meidän pitää olla yksinäisiä. Yksinäisyys voi olla pelkkä asenne ja niin voi olla myös yhteisöllisyys ja ystävyys.

Olen omaksunut tässä vähän huomaamattani sellaisen tavan, että teen ihan mitä vain, niin teen sen tavallaan YHDESSÄ. Jos olen kaupassa, kirjastossa, joogassa, kävelyllä tai ihan missä vain, suhtaudun lähellä oleviin ihmisiin niin, että he on mun ystäviä. Vaihdetaan kuulumiset, sairaudet, naureskellaan sille, mitä just tapahtui matkalla äsken tai kerrotaan, että jännittää tää kurssi tai jaetaan, et toi kakku tai toi kahvi on muuten parasta mitä täällä on jne. Huumorilla tai aidolla välittämisellä ja avoimuudella sisään ja siitä se lähtee. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja saa kuulostaa ensin vähän oudolta. Sekin on jollekin vain mahdollisuus auttaa sosiaalisuudessa ja teet sillekin ihmiselle palveluksen. Auttamisesta tulee aina paras olo anyway.

Mitä jos ne ei sitten sano mitään? Harvemmin jutteluun suhtaudutaan hiljaisuudella. Eikä sekään haittaa, vaikka niin käy. Aamulla viereen tullut koiranulkoiluttaja oli hiljaisempaa sorttia oleva mieshenkilö, mutta silti saatiin melkein 10 minuutttia juttelua aikaan siinä, Eli minä juttelin, hän kuunteli. Ei sanonut koko aikana sanaakaan minulle. Koiralle vähän jutteli. Keräsin phlajanmarjoja puusta ja hän jäi koirien kanssa siihen kuuntelemaan tarinointiani. Jos joku ihminen haluaa olla välillä yksin, sen kyllä huomaa ja sitä tietty kunnioitetaan.

Päivän toistaiseksi mielenkiintoisin tapaaminen sattui riuhtoessani kuntoilumielessä ylös-alas Herttoniemen hurjia puuportaita. Samassa puuhassa oli iäkkäämpi nainen. Päädyimme siinä lopulta enempi juttelemaan kuin kiipeämään. Tosin hän oli varsinainen teräsnainen, ikää 75 v ja oli jo aamutöikseen kiivennyt portaat kolme kertaa enemmän kuin minä! Juttelimme ikääntymisestä, sen vaikutuksesta, koulusta ja elämästä. Opin paljon sosiaalisuudesta vanhemmalla iällä. Miten mielenkiintoista! Pitääkin vissiin hänen inspiroimana kohta jo liittyä kuoroon. Se on kuulemma se viimeinen, mihin vanhukset vielä rollaattorillakin raahautuvat, viimeinen asia, mistä päästävät irti. Kuorossa oli nytkin 95 -vuotias mummo. Se pitää hengen elossa ja ilon rinnassa. Laulaminen. Ja yhteisöllisyys. Kun on kontakteja ja ystäviä, ikäkään ei kaada sänkyyn tai terveyskeskuksen käytäville niin nopeasti. Tiivis ja hyvä yhteys muihin ihmisiin on varmempi tapa pysyä terveenä kuin vihersmoothie, vaikka hyvä on sekin. En yhtään ihmetellyt, miten tämä pirtsakka nainen vaikutti paljon ikäistään nuoremmalta. Samanlainen kuin äitini, joka on kuin touhuava nauru -emoji.

Joskus se yhteys muihin on vain silmiin katsominen ja hymy. Mutta se vaatii kaikenlaisten aparaattien pois laittamista hetkeksi. Silloin voi myös huomata ne hetket, jolloin voi tarjota apua jollekin tai aloittaa keskustelun. Ja silloin huomaa myös sen huumorin ja hauskuuden, mitä ympärillä tapahtuu. Elämän hauskoja pikkusattumia. Silloin, kun ei ympärillä ole ketään, kenen kanssa nauraa niille yhdessä, tulee se höpsö hetki, kun pää pyörii ja etsii jotain slmäparia, joiden kanssa naurahtaa yhdessä. Olen yksin ollessani päättänyt istua aina ilman laitetta vähintään ekat minuutit tullakseni tosi läsnä siihen, missä olen. 

Nämä voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta ne ovat isoja. Sen huomaa, jos lähtee kokeilemaan. Elämän keveys syntyy näistä hetkistä. Ja voi myös huomata, et ihmiset on aika ihania, kaikki omalla tavallaan. Ja hirmu mielenkiintoisia. Kaikilla on tarina. Viimeksi täällä kahvilassa istuin "röyhkeästi" samaan pöytään business -miehen kanssa ja päädyimme juttelemaan 1,5 tuntia putkeen talous- ja lasten kasvatusasioita. Ja kun pitää silmät auki, huomaa myös kuinka oikeasti monet ovat avun tai juttelun tarpeessa. Vaikka minullakin on yllin kyllin ystäviä, aina se ilahduttaa kun tuntematon aloittaa keskustelun. 

Ihmisen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hirvittää, mitä käy meidän nuorisollemme. Me tarvitsemme toisiamme, silmästä silmään. Jos emme tarvitsisi, meitä ei olisi luotu tänne yhdessä. Otetaan tästä siis kaikki irti ja leikitään yhdessä, elämä alusta loppuun. 

 

Haluaisitko lähteä kanssani Kolumbiaan marraskuussa? Tutustu retriittiin tästä linkistä.