Onnea edeltää kiitollisuus

Olen palannut kotiin kuukauden ulkomaanmatkalta.
Välillä elämä on arkea ja välillä seikkailua, mutta yksi asia pysyy - kiitollisuus.

Olen niin kiitollinen, niin monesta asiasta. Itse asiassa ihan kaikesta! Kaikesta hyvästä ja myös niistä vaikeista hetkistä, joista voin oppia. Uskon, että sydämestä koettu rajoittamaton kiitollisuus on juuri se mystinen tekijä, joka tuo elämääni kauneutta ja siunausta.

Juuri nyt olen erityisen mykistynyt ja kiitollinen siitä, että elämässäni on ihan käsittämätön määrä rakkautta, niin monenlaista ja niin suurta. Sellaista rakkautta jolle ei ole sanoja, ei mitään romanttista hölinää vaan syvää sisaruksellista tai jumalankaltaista rakastamista, jotain joka rikkoo fyysisen kuoren ja muuttaa ihmisen yhdeksi hiukkaspilveksi. Katoaminen. Monia ihmisiä, ympäri planeetan, lähellä ja kaukana, mielessä ja vieressä. Rakkauden kokemuksia, jotka vievät sanat ja jää vain kyyneleet ja hiljaisuus. Onnen ja kiitollisuuden kyyneleet, autuuden, totaalisen yhteyden ja yhteen sulamisen ilo ja rakkaus.

Elämä on lahja ja seikkailu, jonkä ääreen romahdan onnesta.