Et voi saada sitä, mitä et voi antaa

Olin tänään ahdistua hetkeksi. Sellaista voi tapahtua, kun kiire vie mukanaan ja unohdat nostaa katseesi myrskyn keskeltä siihen, mikä elämässä on kaunista ja hyvää ympärilläsi. Onneksi universumi potkaisi minua takamukseen ja muistutti nopeaan, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse ja miten tätä peliä nimeltä Elämä pelataan. Se on nimittäin niin, että se mihin keskityt, lisääntyy elämässäsi. Tästä vanhasta viisaudesta sain ihanan pienen muistutuksen ja kokemuksen tänään.

Lyhyesti tarinaa ja lihaa luiden ympärille. Istuin kotona veroilmoitusten parissa ja otsassa alkoi jyskyttämään ahdistus. Tässäkö päiväni menisi, turhanpäiväisten kuittien pyörittelyssä ja hiusten repimisessä päästä. Tunsin kutistuvani ja kuihtuvani pois. Poikani toive saada kyyti kaverien kanssa sählykentälle nosti minut onneksi kesken pakertamisen ylös penkistä ja pois myrskyn silmästä. Kuten usein käy, sain pian opetuksen. ツ Parkkipaikalla silmiini pomppasi eteeni pysäköineen auton rekisterikilpi: Häpi. Siis Häpi, aivan loistavaa!! Tunsin kuinka kaikki taas loksahti kohdalleen. Hieno muistutus.

Kun ilo nousi tuon hassun rekkarin myötä pintaan, kotona odottava veroilmoitus (itse asiassa viisi eri veroilmoitusta) ei tuntunut enää kummoiselta. Laittaisin musiikkia ja nakuttelisin ilmoitukset kuntoon ja olisin kiitollinen jokaisesta asiasta mitä vuosi on tuonut, myös laskujen, tulojen ja erilaisten kirjausten muodossa. Ei se sen kummempaa ole. Kun muutuin hetkeksi sisältä ja otin kosketuksen iloon, vaihtui ahdistus yhdessä hujauksessa onnellisuudeksi. Sillä mitä tekee ei ole merkitystä, sillä miten on, on kaikki merkitys.

Matkalla kotiin sain todeta, miten oma iloisuus tulee takaisin moninkertaisena ja ruokkii hyvää kierrettä. Lastenvaunuja stressaantuneena työntänyt mies heräsi hymyyn, kun tarjosin tietä risteyksessä autossani silmin nähden jo varmaan omasta ilostani hihkuen, postitoimiston reipas poika antoi iloisimman palvelun ikinä ja sain vielä kunnon naurut ja ison annoksen rakkautta rapsutuksista totaalisesti riehaantuneelta ohikulkijan pikkukoiralta.

Muistin, että maailma näyttäytyy meille sellaisena, minkä oven sisimmästämme avaamme. Jos avaamme oven valitukselle ja tympeydelle, sellaista se elo sitten on. Jos tietoisesti pysähdymme hetkeksi, suljemme tuon oven ja avaaamme sen puolen itsestämme, jossa asuu valo ja onnellisuus, alamme saada sitä roppakaupalla takaisin. Ja itselle tulee hyvä olo samalla.

Ole siis tarkkana, millä ovella seisot.

Ihanaa päivää Teille kaikkine kenkkuine puolineenkin!