Kohti helpotusta

Tunnistatko, mikä sinun elämässäsi aiheuttaa stressiä ja mikä iloa? Joskus olemme niin stressin silmässä, ettemme huomaa elämässä olevan mahdollisuuksia myös iloon.

Mitä siis tehdä, jos työ, parisuhde tai vaikka omat lapset aiheuttavat juuri nyt stressiä? Pitääkö ne heivata sivuun ja lähteä etsimään valoa tunnelin päästä jonnekin ihan toisaalle? Vastaukseni tähän on pääsääntöisesti Ei. Aiheuttaako ajatus omien lasten hylkäämisestä tai äkillisestä lopputilistä helpotuksen tunteen? Todennäköisesti ei, vaan se lisää stressiä kehossa. Liian isot askeleet eivät vie kohti hyvinvointia vaan lisäävät epävarmuuden tunnetta ja pelkoja.

Rakentavampi tapa lähestyä muutosta on pohtia, mikä askel itse asiassa toisi sinulle helpotuksen tunteen. Helpotus kertoo siitä, että olet menossa oikeaan suuntaan. Muutoksen pitää tuntua aina helpotukselta kehossa. Ota jokin ihan pieni asia ensin. Kun kysyt tämän kysymyksen itseltäsi ja annat vastauksen nousta ihan omillaan, ilman sen kummempaa ajattelua, saat jotain osviittaa siitä mitä kaipaat. Yhdelle tuntuu hyvältä ajatus kieltäytyä kokonaan jatkossa ylitöistä, toiselle näin raju esiintulo aiheuttaa pelkoa ja stressiä. Jollekin riittää päätös siitä, että kysyy lupaa lähteä perjantaisin töistä tuntia aiemmin eikä jää ylitöihin. Jokaisen askel on eri kokoinen.

Kun yhden askeleen on ottanut, on valmis seuraavaan. Kun matkalla huomaat, ettei sinulle käykään kovinkaan huonosti (ego pelkää että kuolet) lisääntyy vauhti kohti ratkaisuja, jotka lisäävät isosti hyvinvointiasi. Kun stressi samalla on helpottanut, alkavat ratkaisutkin toisenlaisesta elämästä kirkastua ja alat nähdä kiehtovia ja toimivia vaihtoehtoja.

Askel kerrallaan. Ota se seikkailuna. Kun tunnet edes jollain tasolla johtavasi omaa elämääsi, stressi helpottaa.

Ihanaa päivää!