Kun kuolema kutsuu

Joku päivä elämä poistuu meistä kaikista. Joskus se on suuri tragedia, joskus odotettu ystävä, joka poistaa kivut ja tuo kaivatun rauhan. Niin rakas kuin tämäkin elämä on, olen valmis ja odotan myös suurella rauhalla tuota viimeistä siirtymää täältä. Takaisin kotiin pääsemistä. Ihmiset kauhistelevat joskus tällaista ajatusta. Ehkä oma asenteeni nousee siitä, että olen jo kahdesti "kuollut" täällä. Kerran fyysisesti onnettomuudessa 20 vuotta sitten ja nyt viimeksi henkisesti meditaatiossa. "Minä" katosi ja jäi vain vapauttava, huikea totuus ja tyhjyys täynnään... ei mitään. Se, mikä siellä "toisella puolellla" on, on jotain niin upeaa, ettei sille ole vertainta täällä. Jotain täysin muuta; pehmeää, rakkautta, avaruutta, äärettömyyttä, loputtomuutta, vapautta, riemua, kaikkea miljoonaan potenssiin. Nyt henkäisyn päässä.

Ehkä halusin kirjoittaa tämän myös siksi tänään, että olen henkisyyttä käsitelleen A-studion esiintymisen jälkeen saanut viestejä ihmisiltä, joilta on menehtynyt läheinen rakas. Ensimmäinen ajatukseni myötätunnon ja osanoton lisäksi on kohoava ajatus tuolle menehtyneelle, pieni kaverillinen hymy hänelle siitä, että tiedän missä olet ja olen äärettömän onnellinen puolestasi. Kunpa voisin välittää omaisille hetkeksi tuon kuoleman jälkeisen tunteen, sen paikan missä rakkaanne ovat nyt. Se on sanoin kuvaamatonta. Kuolema on luonnollista, kaunista, kutsu kotiiin, täydelliseen aikaan, vaikka me tänne ihmiskehoon jälkeen jääneet emme sitä niin koe. Meillä on pohjaton kaipuu ja suru. Suru on upea. Se on ihmisyyttä, se on merkki elävästä sydämestä. Olet elossa. Se kertoo rakkaudesta. Antakaa surun valua, kasvaa ja rakentaa polku takaisin rakkaanne luo. Löydätte yhteyden heihin sitä kautta. Jokainen poismennyt on edelleen läsnä, jos niin haluat ღ Aika ja paikka, niitä käsitteitä ja rajoitteita ei ole siellä missä he ovat.

Tänään kuuulin Evanescencen My Immortal- kappaleen metrotunnelissa katusoittajilta. Sello ja kosketinsoitin. Katosin jonnekin ja leijuin. Miksi, siksi että kappaleen muodostama tunnelma kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun lähtee. Katsoo taakseen elämäänsä, KUINKA KAUNIS se oli! Täydellinen, niin ARVOKAS! Ihan kaikki siinä!! Niin paljon kiitollisuutta täyttyy kehooni, että värisen kuin atomihiukkanen valmiina räjähtämään. Valtavat kyyneleet valuvat, kun levitän käteni ilmaan, pyörin ja annan tämän kappaleen viedä minua. Näen kaiken, elämäni osat, kohtaamiset, ihmiset, omat täydelliset sielut, poikani, kaikki on niin ARVOKASTA!

Uskon nyt, että se Voima, joka meitä kaikkia liikuttaa, joka on myös me, laittoi nuo soittajat tänään eteeni. He loihtivat nämä sävelmät, jotka koskettivat sieluani ja synnyttivät tänään tämän tekstin. Jotta jakaisin sen teille lohduksi. Viesti jostain, missä rakkaus meitä odottaa. Metrotunnelissa meitä oli kaksi, jotka kuulimme nämä maagiset nuotit ilmassa, minä ja vahvasti alkoholisoitunut nainen. Kaksin me seisoimme omassa mykistävässä konsertissamme, sielujemme kädet toisiinsa kietoutuneina, hiljaisuudessa, kiitollisuudessa, kun muu maailma vain lipui ohi. Ei nähnyt, ei kuullut enkeleitämme.

Elämä on lahja, aina, täällä ja siellä ja joka paikassa. Kaikki kuolemanrajakokemuksen saaneet henkilöt sanovat samaa: he tulevat takaisin, koska ymmärtävät kuinka ääretön lahja elämä täällä ihmiskehossa on. JUURI TÄMÄ elämä. Tämä on ainutkertainen kokemus, älä heitä sitä hukkaan! Meillä on kaikilla arvokas lahja sisällämme, se on jotain jota otimme mukaamme tuolta toisen puolen, jotain jota halusimme tuoda tänne näkyväksi, yhteyden luojaksi muihin, avuksi, iloksi. Rajalta palaavat lähtevät poikkeuksetta etsimään sitä lahjaa sisältään ja omistavat elämänsä sen jakamiseen. Kuten tein minäkin ღ Tuo kaiken muuttava uusi intohimo ja sen tuoma vääjäämätön muutos kertoo kokemuksen totuudellisuudesta, sen voimasta.

Älä suostu hiljentämään sitä sisälläsi olevaa ääntä, joka kutsuu sinua olemaan Sinä, omalaatuinen, uskomaton, täysin erilainen kuin kukaan muu. Lahja taivaasta, lahja itsellesi ja muille. Jos et kuule sitä ääntä, hiljenny. Ota aikaa ja kutsu sitä. Se nousee sieltä, sillä se on pitelemätön. Sen ainoa tehtävä on tulla näkyväksi ennen kuin lähdet. Joskus ihmisen täytyy kuolla, jotta hän ymmärtää etsiä sen.

Kun lähdet, olet elänyt, antanut, rakastanut, ymmärtänyt. Olet ollut osa ihmiskuntaa, sen kaikissa ihmeellisissä spektreissä. Levität kätesi ja leijailet takaisin kotiin. Aika katoaa, uit iättömyydessä, rakkaudesta tehdyssä meressä. Se meri olet myös sinä. Se on kauneinta, mikä meitä kaikkia odottaa. Sen haluan sinun tietävän sydämeni ja sieluni pohjasta asti. Kaikki meistä eivät voi kuolla ja palata takaisin, mutta me joille se käy, meidän palava tahto on tulla takaisin kertomaan sinulle juuri kaikki tämä. Olet rakastettu nyt ja äärettömyydessä, ikuisesti. Olet Rakkaus.

Jaa teksti kaikille, jotka voivat saada tästä lohtua. Rakkaus löytäköön jokaisen luo.

Linkki mainitsemaani kappaleeseen. Suosittelen sulkemaan silmät ja antaa musiikin vaikuttaa…

Linkki A-studion lähetykseen.

Linkki Youtube- kanavalleni, jonne pyrin luomaan videon alussa mainitsemastani Minän hetkellisestä kuolemasta. Tilaa ja paina kelloa, niin saat sähköpostin uuden videon ilmestyessä.

Linkki erääseen, hyvin lohduttavaan kuolemanrajakokemukseen.